Oppimisympäristö

Montessoriohjaaja järjestää oppimisympäristön sellaiseksi, että se tukee lapsen aktiivista ja omatoimista oppimista. Se houkuttelee lasta työskentelemään ja innoittaa hänen mielikuvitustaan ja tiedonhaluaan. Oppimisympäristön yksi tehtävä on myös herättää lapsessa tutkivaa mieltä ja halua työskennellä mielekkääksi kokemiensa välineiden kanssa. Ympäristön tulee vastata lapsen sisäisiä tarpeita. Jotta kukin lapsi voisi edetä omien kehitysedellytystensä mukaisesti, tulee oppimisympäristössä olla runsaasti oppimismahdollisuuksia siis materiaaleja ja tehtäviä, jotka ohjaaja aluksi esittelee lapselle.

Järjestys

Montessori-luokassa toteutuu selkeä järjestys ja tämä on lapsen omaksuttavissa oman henkisen järjestyksensä ja älykkyytensä rakennusaineeksi. Tämän sisäistetyn järjestyksen kautta lapsi oppii luottamaan ympäristöönsä ja omaan kykyynsä kommunikoida ympäristönsä kanssa myönteisellä tavalla. Hän tietää, minne on mentävä löytääkseen materiaalin tai avun, ja hän palauttaa tavarat paikoilleen. Ts. sen lisäksi, että lapsi oppii kokemaan ympäristönsä turvalliseksi, hän myös saavuttaa sisäisen turvallisuudentunteen ja sisäisen järjestyksen.

Vapaus

Vapaus valmistellussa ympäristössä merkitsee sitä, että lapsella on mahdollisuus työskennellä ilman aikuisen apua ja keskeyttämistä. Lapsi saa itse valita työn sekä määrätä ajan, jonka käyttää sen tekemiseen. Hänellä on vapaus olla vapaa kilpailusta, sillä jokaista työtä on yksi kappale, jolloin lapset eivät vertaile tuloksia keskenään ja kilpailua ei synny. Lapselle syntyy vähitellen luonnollinen halu auttaa toista ihmistä, kun häntä ei ole pakotettu kilpailemaan muiden kanssa. Hän saa myös oppia omassa tahdissa oman kiinnostuksensa mukaan ilman ympäristön painostuksia ja odotuksia. Vapaus kehittyy valmistellussa ympäristössä tietyin edellytyksin, joita ovat riippumattomuus, oma tahto ja sisäinen kuri. Lapsen riippumattomuus mahdollistaa sen, että lapsi pystyy kuuntelemaan itseään ja pystyy muodostamaan omakohtaisia, sisäisiä ohjeita toiminnalleen. Tämä luo pohjan tahdon kehittymiselle. Lapsi harjoittaa omaa tahtoaan, kun saa tehdä päätöksiä itsestään, ympäristöstään sekä toiminnastaan. Itsekuri tulee vapaudesta. Edellytyksenä on että vapauteen liittyy olennaisena osana vastuu itseä ja muita kohtaan. Lapsella on vapaus valita miten reagoida eri tilanteissa sekä miten järjestää toimintansa. Vapaus käsittää toiminnan, oikeuden saada tietoa ja sosiaalisten suhteiden hoidon. Työ tehdään aina loppuun asti ja palautetaan täydellisenä paikoilleen. Näin lapsi pitää huolta ympäristöstään.

Esteettisyys

Valmistellussa ympäristössä esteettisyys on tärkeää. Mitä pienempi lapsi on, sitä kauniimpi ympäristön tulee olla. Avohyllyt, tuolit ja pöydät ovat lasten kokoisia. Ne ovat helposti puhdistettavia, kevyitä siirrellä ja matalia, joista lapsi pystyy itse hakemaan työn ja palauttamaan paikoilleen. Ikkunat ovat matalalla, jotta lapsi näkee työskennellessään ulos ja pystyy myös pesemään niitä itse.

Lapsi työskentelee myös lattialla, jolloin käytössä on työmattoja, jotka ovat kevyitä kantaa ja helppo asetella lattialle. Niiden tarkoitus on rajata yksilöllinen työskentelyalue. Seiniä koristavat harkiten valitut taulut, jotka ovat kuuluisien taidemaalarien jäljennöksiä. Ympäristön värit ovat harmonisia ja tila kokonaisuudessaan kodikas. Montessoriluokasta löytyy myös lepo- ja lukunurkkaus sekä pienoiskeittiö ja maalausnurkka.

Sosiaalinen ympäristö

Maria Montessorin näkemys lapsen kehittymisestä oli se, että lapsessa on syntyessään kaikki valmiina ja hän tarvitsee suotuisan ympäristön kehittyäkseen. Lapsi on syntymästään saakka sosiaalinen olento, joka sosiaalistuu siihen kulttuuriin, johon hän syntyy, omaksumalla (absorboimalla) sen tiedostamattomasti ja automaattisesti ensimmäisellä kehityskaudellaan 0-6 -vuotiaana. Aikuisen velvollisuus on auttaa ja helpottaa tätä lapsen autonomiaan tähtäävää prosessia. Aikuisen tehtävä ympäristössä on olla tarkkailija, joka antaa tarvittaessa apuaan ja ohjaa lasta toimintaan esittelemällä välineistön käyttöä ja valmistelemalla ympäristö lasten herkkyyskausia palvelevaksi.

Keskittyminen

Ensimmäinen olennainen asia lapsen sosiaalisessa kehityksessä on hänen kykynsä keskittyä. Keskittyminen luo pohjan hänen luonteelleen ja sosiaaliselle käytökselleen. Montessorileikkikoulussa lapsella on mahdollisuus työskennellä keskittyneesti, sillä ympäristön rauhallisuus ja harmonisuus antavat mahdollisuuden siihen.

Oman vuoron odottaminen, toisten kunnioittaminen

Valmistellussa ympäristössä on monia esineitä, joista lapsi valitsee sen, joka auttaa häntä rakentamaan itseään. Jokaista välinettä on vain yksi ja jos se on käytössä, kun lapsi haluaisi käyttää sitä, niin on odotettava vuoroaan. Vuoroa odottamalla lapsi kunnioittaa toisen työtä. Tätä tulee tapahtumaan joka päivä usean vuoden ajan, jolloin lapsi oppii luontevasti toisten kunnioittamista ja oman vuoron odottamista ja niistä tulee normaaliin elämään kuuluvia tapahtumia.

Lapsi tottuu heti alusta alkaen palauttamaan välineen oikealle paikalleen eikä ojenna sitä toiselle. Tämä sääntö poistaa kilpailun ja sen, että lapset varaisivat töitä kavereilleen. Näin he oivaltavat, että ympäristö kuuluu kaikille, kun siitä yhdessä pidetään huolta.

Vastoinkäymiset

Aikuisen tulee tutkia lasten käyttäytymistä objektiivisesti ja antaa heille mahdollisuus kehittyä turvallisten rajojen puitteissa, sillä näiden päivittäisten kokemusten kautta kehittyy sosiaalinen vastuu. Jos lapsilla on pieniä vastoinkäymisiä, he kykenevät yleensä ratkaisemaan ne tyydyttävästi, kun heille annetaan mahdollisuus. Ongelmanratkaisu tuottaa lapselle mielihyvää, kun on itse osannut ratkaista sen. Se antaa lapselle sosiaalista kokemusta ja tarjoaa jatkuvaa harjoittelua miten käsitellä eri tilanteita.

Eri-ikäiset lapset yhdessä

Montessorileikkikoulussa lapset elävät aktiivisessa ympäristössä. Lapset ovat eri ikäisiä ja tämä helpottaa heidän työskentelyään: eri ikäisillä lapsilla on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Iän merkitys näkyy siinä, että vanhemmat lapset auttavat ryhmässä luontevasti nuorempia ja antavat käytöksellään ja toiminnallaan esimerkkiä nuoremmille. Nuoremmat lapset kysyvät neuvoa vanhemmilta lapsilta -nuoremmat oppivat näin helposti ja samalla vanhemmat lapset saavat vahvistusta jo oppimalleen asialle. Vanhempi lapsi on herkkä aistimaan nuorempien tarpeita ja hän auttaa mielellään tarvittaessa. Kateus on tuntematon käsite pienille lapsille, sillä he tietävät, että kun he kasvavat, tulee heidän vuoronsa auttaa nuorempiaan. Myös lasten väliset kilpailu- ja vertailutilanteet on helpompi välttää, kun ryhmään kuuluu eri ikäisiä lapsia.

Vapaus ja vastuu

Lapset osoittavat ympäristöään kohtaan vastuuta ja kunnioitusta. Tämä on tulos siitä, että heille on annettu mahdollisuus vastuuseen. He ovat vastuussa järjestyksestä ( työn palauttaminen oikealle paikalleen ), huolehtivat ympäristön siisteydestä sekä hoitavat kasveja ja eläimiä. Lapset tietävät, että heihin luotetaan ympäristön huolehtimisessa. Tärkeä osa sosiaalisessa ympäristössä on vuorovaikutus aikuisten ja lasten välillä. Aikuisella on aikaa kuunnella lasta ja keskustella hänen kanssaan. Aikuinen kunnioittaa lasta läsnäolollaan ja tunteella siitä, että on aina saatavilla, kun lapsi tarvitsee apua. Lapset ovat myös aktiivisessa vuorovaikutuksessa keskenään tehdessään töitä yksinään tai yhdessä. Toisen työrauhaa ei saa häiritä – toisen työhön ei saa koskea ilman hänen lupaansa! Aikuisten keskinäinen vuorovaikutus heijastuu myös lapsiin, sillä aikuiset ovat kaiken aikaa esimerkkinä omalla käytöksellään.

Emotionaalinen ympäristö

Emotionaaliseen ympäristöön kuuluu turvallinen, rohkaiseva ja luottamuksellinen ilmapiiri. Montessoriympäristössä on selkeät säännöt ja työrauha, jotka luovat turvallisuutta. Hyvä, lämminhenkinen sosiaalinen ilmapiiri luo pohjan lapsen tunne- elämän vaalimiselle. Positiivinen minäkuva on tärkeä persoonallisuuden kehittymisessä. Lapseen ja lapsen kykyihin luottaminen ja hänen aito kuunteleminen luovat pohjan rakentaa tervettä itsetuntoa. Lapsi, johon ympäristö suhtautuu kannustavasti, saa itsestään myönteisen minäkuvan. Kun lasta kuunnellaan ja ohjataan hänen kehitystänsä vastaaviin töihin, hän oppii luottamaan itseensä ja toisiin ihmisiin. Myös itseluottamus, omatoimisuus ja henkinen itsenäistyminen kasvavat, kun lapsi saavuttaa onnistumisen elämyksiä. Opitut tiedot ja taidot rakentavat lapsen persoonallisuutta ja antavat myönteisiä kokemuksia omista taidoista.